Vielä pohdintaa arvioinnista

Monessa kesksutelussa (ja en tarkoita vain tätä blogia) on tullut ilmi, että arvioinnin tulisi olla jatkuvaa ja ottaa paremmin huomioon erilainen osaaminen. Olen miettinyt, että onko tässä vaarana se, että oppilas ei uskalla koskaan olla rentoutuneesti tilanteessa, kun kaikkea hänen sanomaansa ja tekemäänsä voidaan arvioida. Koeviikko-mallissa on se hyvä puoli, että stressiä on vain tietyn hetken ja muuten voi olla rauhallisemmin mielin. En kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi perustelu pitäytyä koeviikossa ja jättää jatkuva arviointi. Mietin vain, että tämä vaara on otettava vakavasti ja pohdittava sitä avoimesti oppilaiden kanssa. Jos toisaalta arviointi koostuu monista pienistä palasista, ei yhden palasen arvo ole kovin suuri, silloin stressitasonkaan ei luulisi nousevan niin suureksi kuin vaikkapa koeviikolla. Erityisesti tunnollisten oppilaiden kohdalla voi kuitenkin olla vaara, että ei uskalla koskaa hellittää. Arviointi on tosiaan herkkä laji!

Jos kokeissa halutaan pitäytyä, mutta arviontiin tuoda kuitenkin lisää jatkuvuutta ja kitkeä satunnaisuutta, olen miettinyt, että olisiko mahdollista, että oppilas itse päättäisi milloin on opiskellut valmiiksi tietyn osa-alueen ja on valmis testaamaan osaamistaan. Jos ei mene läpi, se tarkoittaa vain uuden maalin asettamista vaikkapa viikon päähän ja niiden asioiden kertaamista, joita ei vielä osannut. Tällöin koe voisi todella olla oppimistilanne. Palautekin pitäisi saada melko nopeasti. Tämä sopii tietenkin sellaisiin aineisiin, jossa kone voi hoitaa tarkastamisen, kuten matematiikka. Tässä mallissa on kyllä omat käytännön hankaluutensa. Milloin ja kenen valvonnassa koe esimerkiksi tehtäisiin. Täytyisi olla myös selvä koepankki, josta opettaja voisi antaa kokeen milloin tahansa oppilaalle. Yksi idea tähän on, että päivän lopuksi olisi aina kullakin luokalla hiljaisen työskentelyn tunti, jolloin tehtäisiin kokeita, kirjoitelmia tai muuta hiljaista työtä. Ymmärrän, että käytännössä tämä vaatii suuria muutoksia koko koulussa, mutta tässä vain yksi ilmaan heitetty ajatus. Aluksi tämä voisi varmaan johtaa siihen, että kokeita tehtäisiin paljon enemmän ja valmistautumatta ja sitten taas viikon kuluttua uusittaisiin. Voisin kuitenkin kuvitella, että itsearviointitaidot kehittyvät nopeasti ja ylilyöntejä tulee harvemmin. Oppii arvioimaan, milloin todella osaa jonkin asian.

Webinaarissa keskusteltiin Gaussin käyrästä ja siitä, voiko kaikille antaa kiitettävän. Olen samaa mieltä, että tottakai voi ja Gaussin käyrä toimii vain isoilla "populaatioilla". Sanomatta jäi kuitenkin se  mielestäni itsestään selvä asia, että joskus arviointikriteerit tulee asettaneeksi liian alas (tai liian ylös) ja jos useamman kerran ja useilla ryhmillä kaikille tulee kiitettävä tai tuskin kukaan ei pääse läpi, täytyy myös arviointikriteerejä miettiä uudelleen. Gaussin käyrän voi ajatella pitemmällä aikavälillä suojelevan opettajan mielivallalta.