Blogikirjoitukseni on viipynyt... Käytän siis hyväkseni mahdollisuuden pohtia ilmiöpohjaisuutta Luotsi-kurssin muilta osin jo suoritettuani :)
Koko ilmiöpohjaisen oppimisen ajatus vaikutti kieltämättä ensituntumalta jollakin tavalla hankalalta sisäistää. Mikä on ilmiö? Miten sitä tutkitaan? Miten se rajataan? Esimerkki-ilmiöinä olin törmännyt vaikkapa sellaisiin kuin ilmastonmuutos, kestävä kehitys tai talvi. Hirmuisen laajoja ja suuria ilmiöitä kaikki. Miten sellaisen voi saada haltuunsa niin, että oppilaalle jotakin jää siitä käteenkin? Näin melko epävarmoin ajatuksin aloin pikkuhiljaa tutustua aiheeseen tarkemmin.
Varsinkin tämän kurssin myötä olen ilokseni ja riemukseni saanut todeta, ettei kyseessä loppujen lopuksi ole mikään uusi, mullistava ajatus. Olen vuosien varrella jo tehnyt yhteisiä projekteja useiden eri oppiaineiden kanssa – oma oppiaineeni äidinkieli taipuu niin moneksi. Omassa oppiaineessani olen aina pyrkinyt kokeilemaan erilaisia työskentelytapoja ja kehittämään uusia menetelmiä. Näiden hyvien kokemusten turvin on hyvä lähteä kokeilemaan jälleen uutta.
Uuden opetussuunnitelman mukaisen ilmiöpohjaisen oppimisen ja varsinkin monialaisten oppimiskokonaisuuksien yhtenä merkittävänä muutoksena on se, että oppilaat ovat merkittävästi mukana jokaisen työvaiheen suunnittelussa. Se luo toivoakseni myös lisää motivaatiota asian käsittelyyn ja sen oppimiseen. Näin oppilaan ja opettajan roolit lähenevät myös toisiaan. Uusi ops tekeekin opettajasta enemmänkin ohjaajan.
Oppimiskokonaisuudelle asetetut tavoitteet sekä sen arvioinnin perusteet laaditaan yhdessä oppilaan kanssa. Samalla oppilas saa paremmin käsityksen siitä, mitä kaikkea hänen oletetaan oppivan ja saavuttavan. Arvioinnin selkeä avaaminen jo ennen oppimiskokonaisuuden alkamista on todennäköisesti monelle oppilaalle helpotus. Ilmiöpohjainen oppiminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet haastavat oppilaan ottamaan enemmän omaa vastuuta työskentelystään ja oppimisestaan. Passiivinen pulpetissa (kuitenkin näennäisen aktiivisen näköisenä) kököttäminen tehdään lähes mahdottomaksi.
Tiedän hyvin, että tällainen kulttuurinmuutos aiheuttaa varsinkin alussa vastarintaa sekä joissakin oppilaissa että opettajissa, mutta haasteet on tehty voitettaviksi. Viime syksynä käymäni ops-koulutuksen sanoin "ylämäkeen ei pääse jarruttamalla!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti