Kuuntelin Harto Pönkän esitelmän 21. vuosisadan taidot - mitä ja miksi? Pönkä esitteli tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, joihin nykyinen koulu aika satunnaisesti vastaa. Uuden OPS:n myötä näihin taitoihin pitäisi alkaa kiinnittää yhä enemmän huomiota. Opettajilla on kokemukseni mukaan mielessään lista asioista/tiedoista, jotka pitäisi saada oppilaiden päähän. Ajatus on, että “nämä kaikki pitää ehtiä käsitellä”. Nyt pitäisi siis opettajien kääntää ajatus tiedoista taitoihin ja siihen, että miten opetetaan/opitaan. Laaja-alaisten taitojen oppiminen ei tapahdu itsestään vaan vaatii yhtä paljon työtä (tai enemmänkin) kuin sisältöjen pohtiminen. Pönkä painotti, että opettajillekin on saatava ymmärrys siitä, miksi muutos on tärkeä, koska muuten he eivät ole motivoituneita tekemään asialle mitään. Ylhäältä päin tuleva käsky ei myöskään toimi ainakaan kovin nopeasti, jos opettajia ei saada motivoitua mukaan. Resurssit on myöskin oltava kunnossa. Esimerkiksi tietotekniikan käytön osalta resurssit ovat hyvin vaihtelevat eri kouluissa ja kunnissa. Täytyisi yhdessä periaatetasolla pohtia mitä pidetään niin tärkeänä, että siihen halutaan kohdistaa niukat resurssit. Sitten opettajille täydennyskoulutusta ja laitteita yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti.
Mielenkiintoista oli myös kuulla Pönkän esityksessä tulevaisuuden mahdollisista työtehtävistä. Olen ennenkin kuullut ajatuksen, että erityisesti nyt meidän pitäisi valmentaa koulussa nuoria tuntemattomaan tulevaisuuteen. Ne ammatit, joissa suurin osa lapsista ja nuorista tulee toimimaan, eivät ole vielä olemassakaan. Oppimaan oppimisen taidot ovat siis hyvin tärkeitä. Jo nyt, ja enenevässä määrin tulevaisuudessa, ihmiset joutuvat tai saavat elämänsä aikana opetella useampia ammatteja ja taitoja. Kaikki oppiminen opettaa oppimista ja siksi oppiaineiden sisältöjen pohtiminen ei ehkä olekaan opettajan suunnittelutyön tärkein tehtävä. Oppimaan oppiminen on osa ajattelun taitoja, joita käsiteltiin Pönkän esityksessä laajasti. Sellaisia ajattelun taitoja, joihin pitäisi koulussa harjoittaa, ovat esimerkiksi luovuus, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu. Voin tunnustaa, että vaikealta kuulostaa! Toisaalta nämä ovat asioita, joita varmasti on koko ajan opetuksessa pyritty ottamaan huomioon, mutta ilmeisesti ei vielä tarpeeksi. Vaikka jokin olisikin vaikeaa, se ei saa tietenkään olla syy jättää sitä tekemättä.
Kolmas tärkeä asia, joka erityisesti jäi mieleeni Pöngän esityksestä, oli yhteistyötaitojen merkitys. Työelämässä harva tekee työtä yksin ja opettajan työssäkin yhdessä tekemällä voisi säästää paljon aikaa ja saada laadukkaampaa opetusta. Opettajan työssä toisaalta yksin tekeminen on haluttaessa mahdollista eikä kaikissa työyhteisöissä ole yhdessä tekemisen kulttuuria. Voi olla, että opettajien kannattaisi hioa omat yhteistyökuviot huippuunsa, niin ehkä se tulisi opetukseenkin melkein itsestään. Monet oppilaat pitävät kovasti yhteistoiminnallisesta työskentelystä, mutta siihenkin pitäisi pienestä asti ohjata, koska se ei välttämättä tule kaikilla luonnostaan. Kaikille näille 21. vuosisadan taidoille on yhteistä se, että niiden opettelu vaatii opettajalta motivaatiota ja opetuksessa aikaa. Joistakin sisällöistä on siis ehkä oltava valmis luopumaan, jotta aikaa jää taitojen harjoittelulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti