Opettaja on totuttu näkemään itsensä herrana. Olet yksin luokassa ja valinta on ainoastaan sinun, mitä opetat juuri sillä kyseisellä tunnilla. Tottakai on olemassa kaikenmaailman opsit ja hopsit, mutta käytännössä päätös on sinun. Uuden opetussuunnitelman myötä pitäisi ryhtyä yhteistyöhön muiden opettajien kanssa. Päästää sinne luokkatilaan muita ja ehkä jopa suunnitella yhdessä. Lähteekö päätäntävalta opettajalta, joka on tottunut olemaan itsensä herra?
Itse vastaan kysymykseeni, että ei. Sen sijaan mahdollisuudet avautuvat ja luokkahuoneen ovi on ehkä yhä enemmän raollaan kuin visusti kiinni. Mutta miten pääsen yhteistyöhön mukaan? Siinäpä vasta pulma, jos aina on totuttu tekemään asiat yksin, niin muutosvastarintaa löytyy ja paljon.
Niina Impiö toi luennossaan esille ajatuksen, joka on hallinnut ehkä omaa suhtautumista yhteistyöhön. Negatiivinen yhteistyö, jossakin vaiheessa opettajauraa. Positiiviset ajatukset yhteistyöstä ovat kadonneet ehkä vain yhden negatiivisen kokemuksen varjoon. Entä ne ikuiset vapaamatkustajat? Miksi minä tekisin kaiken työn, jos voin yksin tehdä asian nopeammin ja tehokkaammin? Näitä ajatuksia jäin pohtimaan.
Ehkä uskaltaudun yhteistyön virtaan ja repäisen kevään aikana. Teen edes jotain pientä yhteistyötä, ja katson miltä asia tuntuu. Toivon sen tuntuvan siltä, että jossakin vaiheessa huomaan, että yhteistyö on sitä sanan jokaisessa merkityksessä.
Sanni R.
Samat sosiaaliset ilmiöt, niin positiiviset kuin negatiiviset, tulevat esiin ryhmissä, oli sitten kyseessä oppilasryhmä tai opettajien yhteistyöryhmä. Listasimme pari vuotta sitten Edutool-opinnoissamme luovan kollaboraation edellytyksiä, kuten ryhmän sisäinen luottamus ja turvallinen ilmapiiri, kärsivällisyys ja myös autonimia työskentelyssä. Se, että hyviä kokemuksia yhteisöllisestä työskentelystä syntyy, on monen tekijästä.
VastaaPoistaRohkeutta Sanni - kuulostaa hyvältä! Uskon, että yhteistyö lopulta antaa paljon enemmän kuin ottaa. Kuten Virpi yllä kirjoittaa, yhteistyön onnistuminen on monesta tekijästä kiinni. Siksi se joskus vain onnistuu täydellisesti tuoreeltaan, mutta harjoitellessa ja ajan saatossa siitä kypsyy toiminnan jalokivi. Yksi tärkeimmistä tekijöistä on yhteinen selvä tavoite. Sillä jo pääsee pitkälle!
VastaaPoistaJuuri näin Sanni, pienin askelin kohti muutosta. Ei ehkä ensimmäisellä kerralla, eikä viidennelläkään kaikki mene "täydellisesti", mutta muutos edellyttää muutosta ja jonkun on se laitettava alulle. Tsemppiä!
VastaaPoistaSe että opettaja on tottunut tekemään asiat yksin, voisin nähdä sen tarkoittavan enemmän tehdä omalla tavallaan. Nyt on siis tarpeen huomioida muut yhteistyössä ja kehittää omia tapojaan. Onneksi se on antoisaa ja pikkuhiljaa siihen totuttautumalla huomaa oppivansa aivan uusia tapoja tehdä asioita, kokeilemalla sen oppii, rohkeasti vaan mukaan.
VastaaPoista