Sodan jäljet- projektissa 8E-luokka on mm. käynyt edellisellä viikolla kirjastossa ja hakenut tietoa omista aiheistaan (historia). Aihetta on työstetty myös äidinkielen tunneilla (siitä kollega raportoinee lisää). Tänään saksan kaksoistunnilla 8E:n saksan oppilaat ja muu saksan valinnaisryhmä valitsi itselleen seinätyön sanastoaihepiirin. 8E:n oppilaat laajensivat oman aihepiirinsä sotasanastoa saksaksi, esim. pula-ajan ruuasta, aseista, desanteista. Muu ryhmä sai myös valita aiheensa sodan ulkopuolelta.
Työskentely eteni reippaasti, oppilaat olivat motivoituneita tekemään ja työt osattiin jakaa ryhmän jäsenten kesken. Oli todella mukava työskennellä oppilaiden kanssa, koska he olivat niin itseohjautuneita. Opettajan apua tarvittiin jossain kohtaa, mutta mitään suurempia hankaluuksia ei ollut. Itse lähdin tähän toteutusjaksoon vähän"soitellen sotaan", kun en ollut ehtinyt paneutumaan oppilaiden aihepiireihin sen tarkemmin enkä oikein tiennyt mihin suuntaan lähdetään. Lisäksi tuotoksen, prosessin yms arviointikriteerit ovat vähän retuperällä... Mutta siihen nähden kaikki meni loistavasti :)
Kahdessa oppitunnissa suurin osa oppilaista sai työnsä valmiiksi. Seuraavalla kerralla töitä vielä viimeistellään, jonka jälkeen esitellään töitä ja arvioidaan. Jokunen oppilas tekee kotona muutaman asian loppuun.
Projektiin liittyvä saksan kielen toinen tehtävä on kirjeen kirjoittaminen, joka tehdään muutaman viikon päästä.
Kiitos tunnelmakatsauksesta - vaikuttaa hyvältä! Olen yllättynyt siitä, että aikataulu on teillä kuta kuinkin pitänyt. Hyvä niin! Monesti näissä kokonaisuuksissa se tahtoo venyä. Kokonaisuus vaikuttaa kaiken kaikkiaan oppilaita motivoivalta ja ainekokonaisuus varmasti toimii.
VastaaPoistaKollegan kommentit ovat roikkuneet... Tämä taitaakin olla jo loppuraportti.
VastaaPoistaOlen siis Jaanan kanssa pyörittänyt tuota kasiluokan sotaprojektia koulussamme, emmekä olisi tulleet toimeen ilman innokasta hissanopea, joka välittömästi lähti mukaan hankkeeseemme.
Aiheita todella alettiin työstää historian tunneilla. Koimme sen luonnollisimmaksi vaihtoehdoksi, koska projektimme aihe liippasi eniten ko. oppiainetta. Kun oppilaat olivat saaneet ensimmäiset versiot aikaan perinteisesti kynällä ruutupaperille, jatkettiin niiden työstämistä koneilla. Äidinkielen tunnilla kävimme läpi uutiseen liittyvät asiat ja kertasimme arvostelun laatimisen. Ne mielessä pitäen yritimme asettautua sota-ajan suomalaisten housuihin. Opettajaa tarvittiin välillä, kun mietittiin, kuinka jokin asia tuohon aikaan lehdessä kerrottiin. Myös oikeinkirjoitukseen liittyviä asioita tuli oppilaiden ilahduttavasti kerrattua, joko omatoimisesti tai opettajan avustamana.
Oppilaat suhtautuivat projektiin koko ajan pääsääntöisesti innostuneina ja motivoituneina. Toki joukossa oli ne pari vastarannan kiiskeäkin, joiden mielestä työtapa oli turha ja typerä - paremmin olisi kuulemma oppinut vain opettajaa kuuntelemalla. Nämä kommentit olivat kuitenkin oiva syy keskustella monialaisista opintokokonaisuuksista yleensä: niiden hyvistä ja huonoista puolista, muuttuvasta yhteiskunnasta, elämästä... :)
Projekti siirtyi lopulta historian tunneilta kokonaan äidinkielen ja saksan tunneille, joilla käytiin myös jatkuvasti eriasteisia arviointikeskusteluja. Opettaja arvioi ryhmien tuotoksia, ryhmät arvioivat omia tuotoksiaan ja jonkin verran harjoiteltiin myös toisten ryhmien tuotosten arvioimista. Oppilaat laativat opettajan avustuksella Kahoot-kyselyn arviointia varten, ja se käytiin läpi, kun kaikki oli saatu valmiiksi.
Päällimmäinen tunne projektin jälkeen on tyytyväisyys kaiken onnistumisesta kutakuinkin suunnitelmien mukaan. Omaa osuuttani arvioidessani olen oppinut ainakin sen, että hyvä projekti elää ja kasvaa, mutta sitä pitää koko ajan hoitaa. On turha kuvitella, että parin tunnin alkusuunnittelu riittää koko projektin ajalle.