Suuri mahdollisuus

Arviointikulttuurin muutos on suuri mahdollisuus tehdä koulusta merkityksellisempi paikka. Perinteisesti koulun (ja arvioinnin) tehtävänä on ollut tuomita oppilas: osoittaa kuinka hyvä tai huono hän missäkin oppiaineessa on. On päästy helpolla, kun on voitu vain todeta oppilaan tämän hetkinen taso: "saat nyt matikasta 7 seiskan, koska kokeista sait 7- ja 8- ja tuntiaktiivisuutesi on ollut vähäistä".Se siitä, olet seiskan oppilas matikassa.

Mielestäni opettajan tehtävänä ei ole tuomita ja todeta oppilaan nykyistä tasoa, vaan auttaa oppilasta oppimaan. Miten kukaan saa apua siitä, että hän saa vitosen tai kutosen todistukseen jostain oppiaineesta? Miten se auttaa tätä oppilasta? Ei mitenkään! Päinvastoin, se tukahduttaa oppimisen ilon ja kaikesta kouluun liittyvästä toiminnasta tulee kielteistä ja ennen kaikkea - omasta minäkuvasta pessimistininen.

Mielestäni tämän kaltainen (nykyinen) arviointi on koulujärjestelmämme suurin tragedia. Liian moni oppilas lähtee peruskoulusta huonon minäkuvan ja heikon itsetunnon kanssa elämään uskoen, että "nämä lukuhommat eivät ole minulle". Pelkästään sen vuoksi, ettö opettajalle on ollut helpompaa antaa 5 todistukseen kuin auttaa oppilasta.

Arvioinnin kulttuuri on kuitenkin selkeästi muuttumassa (ja muuttuukin) parempaan suuntaan ja oppilaita tuomitsevasta suuntauksesta ollaan siirtymässä kohti oppilaan auttamista. Tässä kohtaa on huomionarvoista pohtia eräänlaista käyttäjälähtöistä arviointia.

Lähdettäisiin liikkeelle siitä, miten ja millainen arviointi voisi auttaa oppilasta oppimaan? Miten voisimme saada oppilaan omat tuntemukset ja kokemukset mukaan arviointiin?

Oppilaan asemaa tulee korostaa. Kun opettaja antaa oppilaalle vastuuta arvioinnissa, korostuu oppilaan oma sitoutuminen: tavoitteista tulee helpommin "omia" ja niihin on helpompi sitoutua. Opettajan ja oppilaan välinen keskustelu korostuu: mietitään yhdessä tavoitteita sekä keinoja niiden saavuttamiseen. Kuinka pääsemme tähän tavoitteeseen? Mitä sinun täytyy ottaa huomioon tässä kohtaa?

Arvioinnin on lähdettävä yhä enemmän oppilaan omista lähtökohdista ja sen kohdistuttava nimenomaan oppimiseen - prosessiin. Ei vain osaamisen tason toteamiseen. Tämä vaatii opettajalta enemmän työtä (ainakin aluksi), sillä oppilaiden kanssa joutuu keskustelemaan. Kyllä, kaikkien kanssa! Ikävä kyllä kaikki oppilaat eivät ole liikkeellä samanlaisilla motivaatiotasoilla tai tiedonhallinnalla, joten arviointikaan ei voi olla kaikille samanlaista. On kyettävä löytämään sellaisia arvioinnin keinoja, joilla voidaan parhaiten tukea oppilaan oppimista. Sitähän arvioinnin tulisi olla: oppimisen tukemista.