Ikävä kyllä meikäläisen vesijumppa on aina samaan aikaan näiden webinaarien kanssa. Toki kuuntelu onnistuu eri päivänäkin eikä tämä lisätehtävä mitenkään hirveästi työllistä.
Maanantain luento toi esille opettajien välisen yhteistyön ilot ja surut, onnistumiset ja vaikeudet. Pitkän opettajaurani aikana olen "törmännyt" monenlaisiin opettajiin ja omakohtaisesti monenlaisia yhteistyön helmiä (valkeita ja mustia) itsekin kokenut.
Ajatus, että yhteinen tekeminen edellyttää jonkinlaista muutosta opettajan tiedoissa ja taidoissa, asenteissa ja opetustyön käytänteissä, on oivallinen mutta ei uusi. Luokanopettajille yhteistyö lienee luontaisesti totutumpaa ja ehkä helpompaakin kuin aineenopettajille. Poikkeukset toki tässäkin vain vahvistavat säännön. Olen nimittäin ollut töissä sellaistenkin luokanopettajien kanssa, että yhteistyöstä ei tule kerralla mitään.
Toinen ajatus, että yhteistyö vaatii sitoutumista, vastuun jakamista ja ottamista sekä luottamusta, on myös tärkeä. Ilman noita 3 asiaa ei yhteistä tekemistä voi olla ja syntyä.
Kolmas ajatus, joka luennosta jäi elämään mielessäni on, asioiden mahdollistaminen omalla esimerkillä. Kohta kolmekymmentä vuotta opettajana ja toistakymmentä vuotta koulunjohtajana toimineena sitä ominaisuutta olen yrittänyt ylläpitää ja vahvistaa. Avunpyytäminen ja tarjoaminen, materiaalien ja ideoiden jako, aktiivinen osallistuminen ja työyhteisön sparraaminen ovat niitä asioita, joita olen pyrkinyt tekemään.
Tällä kertaa peilasin luentoa omaan tekemiseeni ja tekemättömyyteeni ja voinen todeta seuraavaa:
Ehkä olen työssäni tehnyt ihan oikeita asioita. :)
Itsellänikin on ollut sellainen ajatus, että luokanopettajilla/alakoulussa yhteistyö on jotenkin luontevampaa tai helpompaa kuin aineenopettajilla/yläkoulussa. Olen siis samaa mieltä kanssasi, mutta aloin pohtia, että mistä tämä johtuu. Itse olen aineenopettaja. Yksi mahdollinen syy voisi olla lukujärjestykset. Alakoulussa sama opettaja opettaa useimpia aineita, joten aikatauluista on helpompi joustaa. Yläkoulussa aikataulut ovat paljon jäykemmät. Onko tämä ainoa syy ja onko ilmiö edes todellinen?
VastaaPoistaVaikuttaa, että todellakin teet oikeita asioita ja hyvällä asenteella. Kirjoituksestasi paistaa työn ilo!
VastaaPoistaMitä aineenopettajien yhteistyön vahvistamiseksi voitaisiin tehdä - mitä vaadittaisiin, että aineenopettajien yhteistyö olisi nykyistä helpompaa?
Jaan ajatuksesi, Kristiina! Itsekin aineenopena olen niin monesti kadehtinut luokanopettajien mahdollisuutta jakaa aikansa aivan eri perustein, mikä suo oivallisia tilaisuuksia pitkillekin projekteille. Itse ainakin miellän suurimmaksi esteeksi vastaavan toteutumiseen yläkoulun puolella juuri lukujärjestykset, mutta myös tiukat ryhmäjaot, oppiaineiden kurssitukset jne.
VastaaPoistaToki meidänkin koulussamme on toteutettu vuosien aikana useita erilaisia oppiaineiden välisiä projekteja, mutta usein on silti tuntunut siltä, että ne ovat kuitenkin jollakin tavalla ylimääräisiä ja syövät aikaa opsin mukaiselta sisällöltä. Siksi uusi ilmiöpohjaisuus tuntuukin todella ihanalta - saa ja pitää ihan lakisääteisesti tehdä yhteistyötä! :)
Toisaalta nyt alkaa pikkuhiljaa tulla ainakin itselleni hieman tyhmä olo... Miksi ihmeessä en ole älynnyt tehdä tätä näin systemaattisesti jo aiemmin? Ei kai sitä kukaan olisi kieltänyt?