Korvaava tehtävä webinaarista 8.2.2016

Yhteisöllinen oppiminen on ydintaito jo tänä päivänä, olennainen osa tämän päivän työskentelyä ja oppimista. Kylläpä herätti kovasti ajatuksia ja muistoja tuo esimerkki jakamisesta. Olen sitä aina ihmetellyt, että onko se minulta pois jos joku hyötyy tekemästäni työstä? Vähentääkö se tekemäni työn arvoa? Vai olisiko sittenkin niin, että työni saa arvostusta ja ”kunniaa” osakseen, kun se pääsee toistenkin käyttöön?

Miten yhteistyön tekeminen näkyy työssäni?

Se on kaiken edellytys, työtäni ei pystyisi tekemään yksin. Toimin samanaikaisopettajana opetuksessa osan työajasta, suunnittelen ja innovoin moniammatillisessa yhteistyössä kehittämishankkeita ja käyn lähikouluissa tekemässä yhteistyötä oppilasasioissa, samoin esim. sairaanhoitopiireissä. Yhteistyötaidot ovat yksi tärkeimpiä työtaitojani, joita on jatkuvasti kehitettävä ja vaalittava. Kaikkien yhteistyökumppaneiden kanssa ei tarvitse olla ystäviä, mutta jokaisen kanssa pitää pystyä tekemään töitä yhdessä.

Yhteisöllinen oppiminen on tehokkaiden oppimisen mekanismien käynnistäjä; tiedon jakamista, omien käsitysten uudelleen arvioimista, kysymistä, selittämistä, argumentointia, toisten toiminnan seuraamista ja oman toiminnan seuraamista. Nämä kaikki tukevat oppimista.

Palautteen antamisen kulttuuri Suomessa: oman toiminnan reflektointi toisen palautteen kautta on herkkä paikka monelle, opettajuus on niin syvä osa persoonaa että rakentavakin palaute koetaan helposti omaan persoonaan kohdistuvana. Aikuisten tulisi opetella antamaan ja ottamaan palautetta, jotta voisi opettaa sitä oppijoille aidosti.

Itse olen onnellisessa asemassa siinä, että pääsen työskentelemään yhteisöllisessä työskentelyssä tasolla 4, tavoitteellista yhteistyötä laajemmassa ja pidempikestoisessa projektissa.

Millaisia taitoja yhteisöllinen työskentely opettajan työssä edellyttää mielestäni?

Motivaatiota! Ketään ei voi pakottaa tekemään yhteistyötä syvällisesti, sen täytyy lähteä molemminpuolisesta halusta ja tarpeesta. Sitoutuminen yhteiseen asiaan on avainasemassa. Avoimuus, on uskallettava kertoa ja sanoa ajatuksensa ääneen. Tähän liittyen rehellisyys, aidosti pitää pystyä sanomaan mielipiteensä, vaikka se joskus olisi ei-niin-positiivistakin. Ja jos antaa kriittistä palautetta, on oltava joku korvaava ehdotus tilalle. Se, että tuntee toisen muustakin kuin pelkästään työvinkkelistä, auttaa suuresti löytämään yhteisiä väyliä ja helpottaa yhteistyön tekemistä. Yhteisöllistä työskentelyä tulee arvioida ja peilata taaksepäin, jotta se kehittyisi. Vahvuuksilla toistemme täydentämistä, oman tiimiopettajaparini kanssa olemmekin vitsailleet että olemme kuin ne kaksi vitsin poliisia: toinen puhuu ja toinen kirjoittaa, vahvuutensa kummallakin :D

Hyviä ja huonoja kokemuksia yhteisöllisestä työskentelystä opettajan työssä:

 jos tavoitteet yhteistyölle eivät kohtaa, on vaikeaa löytää yhteistä säveltä. Toisen toimintamalli voi olla erittäin ennalta strukturoitu ja raamitettu tarkoin, toiselle sopii huomattavasti paremmin tarpeisiin vastaaminen reaaliajassa. Parhaita kokemuksia ovat ne hetket, kun kaksi opettajaa on enemmän kuin osiensa summa, surut puolittuvat ja ilot kaksinkertaistuvat!

t. Pia Kvist