Korvaava tehtävä webinaarista 1.2.2016

Kuuntelin Harton pitämän luennon suurella mielenkiinnolla. Kolme teemaa, jotka päällimmäiseksi nousivat ovat:
1. vuorovaikutustaitojen rooli korostuu entisestään
2. tvt-taitoja tulee opettaa
3. netti-identiteetin hauraus ja pysyvyys

1. Vaikka viestintä ja elämä on yhä enemmän verkossa, niin vuorovaikutustaitojen rooli senkuin korostuu entisestään. Äkkiseltään voisi ajatella, että jokainen nysvää omalla laitteellaan itsekseen, mutta verkossahan niitä vuorovaikutustaitoja vasta tarvitaankin! Kun viestinnästä jää yksi olennainen osa pois, sanaton viestintä, muuttuu kirjoitetun viestin rooli ja siihen valitut sanat äärettömän tärkeiksi. Kuinka monesti onkaan törmätty siihen tilanteeseen, että kaksi ihmistä tulkitsee kirjoitetun viestin toisistaan poikkealla tavalla, mitä enemmän siinä on tunnetta mukana sitä suuremmat ymmärtämisen erot voivat olla. Eräs viestinnän tutkija sanoikin oman lapseni vanhempainillassa, että Wilman kautta ei saisi koskaan välittää vanhemmille negatiivisia asioita, vaan aina vähintään puhelinyhteys tai mieluiten kasvotusten. Ymmärrän täysin tämän näkökulman, omasta lapsesta puhuttaessa jokainen muodostaa sanoista oman mielikuvan kirjoittajan tunteista ja "rivien väleisssä olevista tunnetiloista", mikä värittää vastaanottajan saamaa viestiä. Tätä samaa tapahtuu myös sosiaalisessa mediassa päivittäin, siksipä kirjallista asioiden ilmaisua ja hyviä tapoja tulee harjoitella entistä enemmän koulussa.

2. TVT-taitojen opettaminen oli webinaarissakin esitetyn kyselytutkimuksen mukaan nuorten oma toive. Tällä hetkellä monen käyttö liittyy pelkästään huvikäyttöön, käyttö on hyvin lyhytjänteistä ja poukkoilevaa. On hienoa, että oppijat itse kokevat tarvetta oppia järkevää käyttöä, joka hyödyttäisi heidän oppimistaan. Motivaatiohan on oppimisen edellytys, ja tässä lienee tarve luonut motivaatiota uuden oppiselle. Tämä tietysti edellyttää opettajilta kouluttautumista ja riittävää laitekantaa, jotta opettajat voivat poimia "jyvät akanoista" ja opettaa hyödyllisten välineiden käyttöä motivoivasti.

3. Tänä talvena erityisesti on somessa esiintynyt vahvoja kannanottoja mm. maahanmuuttoon liittyen, kuten Selänne-episodissa mistä webinaarissa puhuttiin. Ihmiset antavat tunteilleen vallan, provosoituvat toisten kirjoituksista, joista aika moni on tahallista provosointia, ja kirjoittavat "mitä sylki suuhun tuo". Hetkessä henkilön netti-identiteetti saattaa muuttua positiivisesta negatiiviseksi, toiseen suuntaan ei yleensä muutos tapahdu yhtä vauhdikkaasti. Negatiivisen identiteetin muuttaminen positiiviseksi, siinäpä se vasta homma onkin! Valitettavasti usealla unohtuu se, että mikä nettiin kirjoitetaan, se jää sinne pysyvästi. Vaikka yläkouluikäisenä tunnekuohuissa on omasta mielestään erittäin oikeassa ja jyrkästi tiettyä mielipidettä jostain asiasta, niin voiko se tulla eteen esim. kymmenen vuoden päästä työnhakuprosessissa ja pahimmillaan jopa estää työpaikan saamisen? Tässäpä työsarkaa meille lapsia ja nuoria luotsaaville, välillä tuntuu että aikuisillekin pitäisi jonkinlaista koulua asian tiimoilta järjestää...
t. Pia Kvist