Opitaanko koulua vai työelämää varten?
Kumpiko on muuttunut, koulu vai työelämä? Taidot, joita vaaditaan nykyisin, ovat verkosto-osaaminen, tiedonjakaminen, ryhmissä työskentely, toisilta oppiminen, kokeilut, suunnittelu ja luovuus. Mielestäni nämä ovat sisältyneet niin koulumaailmaan kuin työelämäänkin jo kauan. Suureen rooliin nousee tiedonkäsittelyn muuttuminen vuorovaikutteiseksi, pois opettajajohtoisesta oppimisesta ja näin myös oppilaan rooli kasvaa erilaiseksi.
Oma roolini opona poikkeaa opettajan työstä juuri laaja-alaisen ajettelun näkökulmasta. Tulevaisuuteen ja muuttuvaan maailmaan kohdistuva työ koulumaailmassa joutuu monesti törmäyskurssille ainesidonnaisen opetuksen kanssa. Joudun katsomaan oppilaan asioita kaikkien aineiden näkökulmasta, mutta aineenopettajilla katsantokanta on monesti hyvin ainekeskeinen ja joskus oppilaan pärjääminen voi olla kiinni yhdestä oppiaineesta. Oppilaasta on kaivettava vahvuudet vaikka hän ei jossakin opiaineessa olekaan hyvä, hänen on joka tapauksessa pärjättävä tulevaisuuden maailmassa. Tärkeää on myös muistaa että oppiminen syventyy käytäntöön vasta koulujen jälkeen.
Maailman muuttumisen olen kokenut henkilökohtaisesti aloittamalla koulutus- ja työurani teollisuusompelijana ja nyt puhutaan 3D-räätäleistä. Tietty ammattikunta on kadonnut melkein kokonaan ja uutta syntyy sen tilalle. Tämä vaatii myös koulutuksen muutosta ja valmistautumista nopeutuviin muutoksiin tulevaisuudessa. Tämä vaatii Pönkänkin esille tuomia ajattelun, työkalujen, tapojen ja elämäntapojen muutosta, tietysti koulunkin täytyy mukautua tähän.
Muutos näkyy niin toimintatavoissa kuin teknologiassa. Verkostoituminen ja sosiaalinen kanssakäyminen siirtyy verkkoon ja apuna tarvitaan teknologiaa. Sen käyttöä täytyy opetella ja siihen täytyy panostaa. Mielestäni vetoaminen siihen että välineet ei toimi on tekosyy olla käyttämätä niitä. Itse kyllästyin kun laitteet ei koulussa toimi ja hankin toimivat välineet itse. Nyt voin hyödyntää tietotekniikka aivan eritavoin ja tehdä sitä omalla tavallani. Ennen menin luokkaan mappi kädessä, nyt menen sinne tietokone kädessä ja laitan oppilaat käyttämään omia välineitään, tähänhän ylioppilaskirjoituksetkin ovat menossa.
Hyvä teksti.
VastaaPoistaJuuri kirjoittelin tänne oman tekstini liittyen juuri ajatukseesi "aineenopettajilla katsantokanta on monesti hyvin ainekeskeinen". Minusta tuolla lauseellasi osuu nykyisen yläkoulu- ja lukiomaailman erityiseen ongelmakohtaan. Kaikki nuo taidot, joita tuossa alussa luettelet, ovat juuri pitkälti sen varassa, että aineenopettajat osaavat heittäytyä oman oppiaineensa ja suorastaan oman itsensä ulkopuolelle. Ei helppoa mutta opittavissa ja omaksuttavissa.