Mitä hyötyä?

Niin, tähän kysymykseen törmää aika monesti, "mitä hyötyä"? Miksi pitäisi muuttua, muuttaa, uudistaa, henkilökohtaistaa?

Ops-työtä tehdessäni olen näitä asioita joutunut pohtimaan ja perustelemaan usealle. Myös itselleni olen joutunut asioita selventämään ja miettimään perusteita toiminnalle. Miksi opetus ja arviointi sellaisenaan ei kelpaa, eikö olisi helpompaa jatkaa vaan tutulla tavalla, onhan ne hommat hoituneet silläkin tavalla ja palkka on napsahtanut tilille...  Koska toisten puolesta en voi puhua, purankin hieman omaa ajatteluani.

Omaa koulu-uraa muistellessani peruskoulusta, lukiosta ja yliopistosta, ensimmäisenä tulee mieleen tavoitteet tai oikeastaan niiden puute. En muista yhtäkään kurssia äkkiseltään, josta olisin tiennyt aloittaessani mitä minulta odotetaan ja miten sitä arvioidaan. Paitsi että muistanpas kaksi: c-uimaopettajan tutkinto ja perusopintojen pianonsoitto Okl:ssä. Näistä oli heti alkuunsa tiedossa, mihin pyritään ja mitä arvioidaan sekä miten arvioidaan. Eipä tätä meinannut sitten omassa työssäänkään alkuunsa muistaa,  kuinkahan monta kertaa sitä on tullut aloitettua esimerkiksi matematiikan opetus syksyllä pisteestä A oppilaiden kanssa sen kummempia avaamatta, että mitä on tarkoitus oppia ja miten siihen pyritään tai kuinka se arvioidaan. Omassa päässä nämä toki ovat omissa lokeroissaan, vielä kun olisi ne oppilaillekin julkituonut...

Mitä hyötyä siis? Jos oppimista halutaan edistää ja luoda myönteistä kuvaa omasta oppimisesta, täytyy sille antaa työkaluja. Näitä työkaluja ovat selkeät tavoitteet, toiminnan strukturointi ja näkyväksi tekeminen niin, että oppilas sen ymmärtää sekä arvioinnin tiedostaminen. Jos tässä onnistutaan, voi siinä sivutuotteena myös motivaatio parantua ja sitä kautta kouluviihtyvyys, ei huono vaihtoehto sekään!

Minä ajattelen, että oppilaiden arvostus oppijoina kasvaa, kun heille annetaan tietoa oppimisprosessista ja sen vaiheista. Tällöin myös oppilas tulee tietoisemmaksi omasta oppimisestaan ja sen vaiheista. Erityisesti positiivisen tietoisuuden lisääminen on tärkeää, oppilaat kyllä yleensä tietävät tarkkaan missä ovat huonoja ja mitä he eivät osaa. Ihmisenä kasvamisen kannalta meidän aikuisten on tärkeää opettaa oppilaita tunnistamaan heidän oma lähikehityksen vyöhykkeensä: mistä minä selviän jo pienellä avustuksella, eli mitä kohti oppimisessani olen etenemässä. Tämä on tärkeä taito myös aikuisuudessa, kuinka monesti me puhummekaan "oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta". Uskon, että tätä taitoa voi harjoitella jo koulussa, oppia tunnistamaan tulevat oppimisen vaiheet ja erityisesti osata pyytää ja ottaa apua vastaan! Tämä on monelle aikuiselle aika vaikeaa, tunnistan sen ainakin itsestäni aika ajoin, tunnistatko sinä tämän piirteen itestäsi ;)