21. vuosisadan taidot ja yhteisöllinen oppiminen
1. ja 2. webinaarien korvaustehtävä
Harto Pönkän luotsaama ensimmäinen webinaari herätteli ajatuksia 21. vuosisadalla vaadittavista taidoista ja jäin pohtimaan erityisesti syvällisen ajattelun ja sirpaleisen tiedon välistä tasapainoilua. Netti haastaa syvällisen ajattelun ja hitaan oppimisen Pönkän mukaan. Näinhän se on. Muutos on ollut valtaisa pelkästään viimeisen viidenkin vuoden aikana. Diginatiivit, nopean oppimistavan omaksuneet lapset ja nuoret, haastavat koulumaailmaa entistä kiivaammin pysymään ajanhermoilla. Pönkä esitti alustuksensa aikana kysymyksen: Miten diginatiivit saadaan motivoitumaan hitaasta oppimisesta? Niin, toisaalta heille tuttujen digitaalisten työkalujen käyttö varmasti lisää motivaatiota, mutta toisaalta ohjaavien opettajien on mietittävä tarkasti tavat, jolla diginatiivit voidaan ohjata syvällisten ajattelutaitojen kehittämisen pariin.
Mieleeni jäi erityisen hyvin koulun ja muun yhteiskunnan erkaantumista kuvaava kaavio. Uusi OPS oli kuvattu kaavion keskelle, koulun ja muun yhteiskunnan välistä kuilua kutistamaan. Eri oppiaineisiin jakautuvasta ajattelutavasta olisi mielestäni luovuttava, ainakin osittain. Olen siinä Harto Pönkän kanssa samaa mieltä. Suunta kohti eheyttävää kokonaisopetusta on otettu uuden OPSin myötä. Pelkkä opetussuunnitelma ei kuitenkaan vielä takaa muutoksia käytännön tasolla. On mielenkiintoista nähdä, miten eri koulut tulkitsevat uutta OPSia ja lähtevät toteuttamaan suunnitelmia koulutyön arjessa. Muuttukoohan koulu? Kehittyykö opetus 21. vuosisadan vaatimusten edellyttämää vauhtia?
Toisessa webinaarissa tarkasteltiin yhteisöllistä oppimista ja yhteisöllisiä työskentelytaitoja Niina Impiön johdolla. Jokainen opettaja tekee jatkuvasti yhteistyötä jonkun tai joidenkin tahojen kanssa. Yhteistyötä voidaan tehdä monella tasolla. Niina Impiö esitteli alustuksessaan yhteistyön neljä tasoa. Ensimmäisellä tasolla olevaa kokemusten jakaminen on varmasti yleisin yhteistyömuoto, sillä se ei edellytä yhteistä suunniteluaikaa tai kovinkaan suurta ponnistusta. Siihen riittää se, että saa heti oppitunnin jälkeen jakaa kokemuksensa työkaverin kanssa. Oman kokemukseni mukaan tämä yhteistyönmuoto voi kuitenkin johtaa seuraaville tasoille, jossa työkaveri voikin innostua ideasta ja halutaankin vaikka suunnitella yhdessä idean ympärille laajennettu kokonaisuus. Ylimmällä tasolla yhteistyö pohjautuu juuri yhteissuunnitteluun ja tavoitteelliseen toteutukseen.
Koulun arjessa törmätään useasti siihen, että opettajat kärsivät ajanpuutteesta. Haluttaisiin ehkä suunnitella enemmän yhdessä, mutta omalla ajalla tapahtuva suunnittelu voi tuntua liian raskaalta. Lukujärjestykseen varattu YT-aika kuluu harmittavan useasti kokouksiin. Niin Impiö ehdotus tähän pulmaan oli se, että opettajat voisivat hyödyntää enemmän esim. Adobe Connectin kaltaisia työkaluja verkossa tehtävään työhön. Löytyisiköhän aikaa sillä tavoin enemmän? Ehkä oleellinen asia yhteistyön onnistumisen kannalta on kuitenkin se, että yhteistyön osapuolet ovat tarpeeksi tuttuja keskenään. Osapuolten välinen luottamus on tärkeää, jotta yhteistyö lähtee rullaamaan. Oman kokemukseni mukaan yhteinen suunnittelu voi olla todella helppoa ja luontevaa läheisten opekollegoiden välillä. Suunnitelmat syntyvät ideaalitilanteessa ilman suuria ponnisteluja, muun vuorovaikutuksen lomassa. YT-aikaa voitaisiin kokoustamisen ja suunnittelun lisäksi hyödyntää satunnaisesti myös luovalla tavalla, työyhteisön jäsenten välisiä siteitä vahvistamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti