Kuulumisia ja loppuraportti Wroclawin Suomi-koulusta

Kuten Mari Karppanen omassa blogitekstissään toikin esille, toteutamme Wroclawin Suomi-koulussa Itsenäistyvä Suomi-projektia. Projektin rajaaminen oli mielestäni vaikeaa, koska tapaamme oppilaita fyysisesti niin harvoin. Oli siis yhdessä Marin kanssa mietittävä, kuinka olisimme mahdollisimman tehokkaita, mutta samalla ehdottoman oppilaslähtöisiä. Ikähaitari (3-16-vuotiaat) asetti tietysti omat haasteensa, kuinka pitää toiminta mielenkiintoisena, antoisana ja riittävän, muttei liian, haastavana.

Mari on työparina loistava, olemme tarpeeksi erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia. Se mitä toiselta puuttuu, paikkaantuu usein toisen ominaisuuksilta. Huomasin olevani oppivan saappaissa tässä projektissa. Minulle ei ole ominaista heittäytyminen tai vapaa ajattelu, taidan edustaa nuoresta iästä huolimatta hieman sitä vanhaa kansakouluopettaja-moodia ;). Yhdessä saimme kuitenkin projektin hienosti käyntiin ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä, innostus on kasvanut jokaisella kerralla. Ehkä uskallan vielä kevään aikana käyttää draamaa rohkeammin, jopa ilman Maria.

Vedän projektia isommille oppilaille eli 9-16-vuotiaille. Jaoimme alussa roolit jokaiselle oppilaalle. Roolit olivat suomalaisia henkilöitä noin 100 vuoden takaa. Herkullisinta olisi ollut, mikäli oppilailla olisi ollut aikaa tutustua tuohon aikakauteen ja valita itse mieluisat henkilöt. Tähän emme kuitenkaan tällä kerralla kyenneet ja tein valinnan itse. Suurimmalla osalla oppilaista roolihahmo on oikeasti olemassa ollut henkilö, heille tiedonhaku oli helpompaa ja arvioidessani otan sen myös huomioon eli heidän henkilöidensä tietojen tulee olla tarkempia kuin keksittyjen (kuten ammattikunnan edustaja) henkilöiden tietojen. Jo tässä kohdassa aika taisteli meitä vastaan: kävimme herkullisia keskusteluja, katselimme lyhyitä videoita ja pääsimme tunnelmaan, sitten oli kuitenkin jo aika lopettaa. Työskentely jäi hyvin yksinäiseksi ja vaati oppilailta paljon itsensä motivoimista. Projekti on vaatinut myös vanhemmilta osallistumista. Kermana kakussa on kuitenkin ollut ne perheet, jotka ovat innostuneet aiheesta korviaan myöten. Vanhempien innostus näkyy lasten innostuksessa ja samalla tietysti työskentelyssä sekä toteutuksessa.

Toteutimme henkilöihin tutustumisen ajatuskartan avulla ja lyhyellä itsensä esittelyllä. Seuraavalle kerralle tehtäväksi tuli uutisen tekeminen. Toteutustapa oli vapaa ja oppilaat hyödynsivät tätä hienosti. Oli mm. lehtileikettä, sarjakuvaa ja videota. Tässä videossa Opettajataren uutinen (video on niin suuri, että jouduin laittamaan linkin).

Projekti etenee vielä parin koulukerran ajan ja tavoitteena on koostaa kaikista oppilaiden saavutuksista ajankohtaiskatsaus. Projektin aihe on mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja yhdistelee hienosti eri oppiaineita kuten historiaa, äidinkieltä, musiikkia, kuvataidetta sekä tieto-ja viestitekniikkaa. Yritän painaa mieleeni ne kaikki käymämme keskustelut suunnitteluvaiheessa ja mahdollisesti hyödyntää niitä tulevaisuudessa "normaali" luokkatyöskentelyssä. Arvioinnissa keskityn ensisijaisesti työskentelyyn ja innostuneisuuteen, toteutusta täysin unohtamatta.

Lopuksi ei voi sanoa kuin kiitos. Epäilen, olisiko tällaista projektia tullut tehtyä ilman tätä kurssia, tuskin ainakaan tässä laajuudessa ja näillä taustapohdinnoilla. Edelleenkään en ole opiskelijana kehittynyt yhtään eli viimetippaan kun jättää, tulee tehtyä...

Kaunista kevättä ja rentouttavaa kesää, joka jo kolkuttelee ovella! Pitäkää itsestänne huolta!