Näin kurssin loppumetreillä on aiheellista pohtia hieman monialaisia oppimiskokonaisuuksia ja koulumme rakennetta.
Monialaisten oppimiskokonaisuuksia ajatellaan monesti juurikin projektien ja erilaisten case- tyylisten työtapojen kautta. Ne ovat kokonaisuuksia, jotka yleensä toteutetaan jonkin tarkasti määritellyn ajanjakson aikana ja sisältävät tiettyjä oppiaineita. Ajatus on tietenkin hyvä, mutta vaarana on, että nämä "kokonaisuudet" jäävät helposti irrallisiksi ja ajallisesti rajallisiksi raapaisuiksi. Juuri tällainen "oppimiskokonaisuuksien" rakentaminen saattaa olla osa ongelmaa: koulun ja oppiaineiden pirstaleisuutta. Kun näitä laajempia oppimiskokonaisuuksia nostetaan esille ja suunnitellaan tietyillä ajanjaksoilla toteutettavina projekteina on vaarana, että syvennämme kuilua kokonaisuuksien ja "perinteisen" opetuksen välillä.
Pitäisikö ylipäätään ajattelussa lähteäkin liikkeelle kaikesta muusta kuin oppiaineista? Entä jos koko koulujärjestelmä voitaisiin luoda tietynlaisten taitojen pohjalle ja lähteä sieltä kautta miettiä miten oppilaille voitaisiin tarjota merkittäviä oppimiskokemuksia? Miten voitaisiin tukea esim. empaattisuutta, toisista huolehtimista, tunnetaitoja, pyörän korjaamista tai erätaitoja? Nämä pakolliset oppiaineetkin sisältyisivät luonnollisesti näihin edellä mainittuihin taitoihin eikä niitä tarvitsisi sieltä erikseen nostaa esille. Emmehän muutenkaan arkisissa toiminnoissamme erikseen mieti, että mihin oppiaineeseen tämä tekemäni taito liittyy.
Monialaisissa kokonaisuudet tarjoavat mahdollisuuksia laajempien kokonaisuuksia harjoitteluun, mutta ne jäävät helposti ontoiksi. Jotta voisimme muuttaa koulumme rakenteita, koulun olisi mielestäni pyrittävä pois oppiainekohtaisesta ajattelusta kohti laajempaa kokonaisuutta: ihmistä, joka on hyvä toisille, innostuu asioista ja haluaa keksiä uutta. Tähän tavoitteeseen emme voi päästä mikäli kaikki rajoittuu oppiaineisiin tai käytössä olevaan aikaan. Meidän on myös rohkeasti vietävä oppimista koulun ulkopuolelle, koska siellähän se elämä on. Mitä enemmän lapset oppivat itsekseen, kavereiden kanssa, harrastuksissa, kauppareissuilla - sitä parempi. Koulun tehtävänä on auttaa oppilasta ja pitää tämän uteliaisuutta yllä mahdollisimman hyvin, ei määrittää oppilaalle sitä mikä on oikea oppimista eikä sitä mitä ja miten asioita tulisi oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti